Känniä ja rapukalaa

Tuli eilen oltua viihteellä kavereiden kanssa. Ilta loppui jo miltei puolenyön jälkeen, ja pääsin onneksi frendin kyydillä himaan; muutoin olisi tullut kävely/taksi reissu. Kävellen olisi ollut liian pitkä ja pimeä matka, taksi olis tullut kalliiksi. Meni muutenkin sen verran rahaa Soolossa, että tässä kuussa ei enää bussikorttia ladatakkaan. Josko sitten alku-kuusta olis varaa. Alku-ilta meni tosi kivasti siinä frendillä, kuunneltiin hyvää musiikkia, juotiin, muisteltiin vanhoja hyviä aikoja, ja muutenkin chillattiin ihan easysti. Sit baarissa aloin olla jo niin soseessa, että aloin taas sekoilla. Oli ihan pakko ruveta angstaamaan, ja miettimään viimeisintä mies-seikkailua, kun mies antoi ymmärtää, mutta yllättäen feidaskin viime hetkellä. Moneen päivään ei vastannut puheluihin tai viesteihin. Sit melkein viikon päästä herättää mut kuudelta aamulla jollain vitun typerällä viestillä missä pyydeltiin anteeksi. Se mies on selitysten maailmanmestari. Noh, ei siitä sen enempää. Pääsin kotiin koisaamaan.

Aamulla heräsin frendin soittoon jo kymmeneltä. Se oli tulossa töistä ja halus tulla kahville. Arrrgh. Toi se kuitenkin sitä kahvia (jopa mölöö) ja mansikoitakin vielä :) Sufeiltiin siinä ja tilitin sille edellisestä illasta... Ja siitä miehestä. On rikkaus, kun on miespuolisia ystäviä, saa vähän toisenlaista näkökulmaa, kun sitä ainaista akkojen kälätystä naisten oikeuksista sun muusta.

Päivällä pulpahti se jokapäiväinen kysymys taas huulille; mistä subut? Mä olin ihan perse auki, eikä oikeestaan popula halunnu vastailla puhelimeenkaan. Päätin luovuttaa. 'kyllä mä tästä darrasta ilmankin selviäisin'. Lähdin moikkaamaan parasta ystävääni Lankilaan...Baariin. Mäx oli ihan lärveissä kun pääsin sinne, ei se mitään, mä jaksan sitä aina, onhan se kuitenkin mun rakas. Mäx on myös korvaushoidossa, mutta mä yritän välttää tekemästä hirveesti kauppoja sen kanssa, ihan vaan ettei ystävyys alkais kärsimään. Näissä jutuissa ja piireissä on kuitenkin ne omat harmit ja huolet, eikä ne oo mitenkään mukavia.

Kun pääsin himaan, rupesin nukkumaan tylsän lievää rapukalaa pois. Niin, sitten minä tosiaan nukuinkin. Yöhön asti. Heräsin hieman ennen puolta yötä käyttämään koiran ulkona. Tässä mä nyt kukun, eikä väsytä paskan vertaa, niice 8) No ei vaan, vähän pitä safkata "krapula mättöö", ja sit meinasin katsastaa uudelleen ton Da Vinci koodin, teki viime kerralla niin hyvän vaikutuksen. Ajattelin varmistaa, että se ei ole muuttunut huonommaksi. Tom Hanks jyrää edelleen.. Heti Rob Schneiderin jälkeen. ❤